Hyvään päähän

Olimme ystäväporukalla Espanjassa lomalla. Loma tuli juuri oikeaan kohtaan: mie olin jo alkanut olla väsynyt, törppö ihmishirviö. Olin alkanut vihata omaa elämääni kiusallisen ylidramaattisella tavalla.

Espanjassa sain hihittää, höpöttää ja syödä hyvin sekä huomata, että oikeastaan elämäni on aika ihanaa. Makasimme milloin uima-altaalla, milloin rannalla. Tuijotin aurinkotuoleissa makaavia upeita, erinäköisiä ja auringossa kärventyneitä naisia yläosattomissa ja otin oman toppini pois. Voisi kai sanoa, että mie rentouduin... no, täysin paljain rinnoin.

Yhtenä iltana lähimmä hummaamaan Torreviejan yöelämään eli kävimme saakelin hienossa loungessa lihavien koristebuddhien keskellä juomassa drinkit ja shotit. Piti olla salsailta, mutta ei siellä ollut juuri kettään. Met tulimma taksilla kotiin. Yritin keskustella taksikuskin kanssa: "We also have Lidl in Finland!" 

Lopulta pääsimme oman ihanan vuokra-asuntomme kattoterassille tanssimaan Lady Gagan tahtiin. Joku espanjalainen hiipparimies katteli meitä tovin kadulta mutta luovutti lopulta, klaro ja grazias! Ystäväni laittoi soimaan Pauli Hanhiniemen kappaleen Muutkin mokaa. 

Tuo biisi on johdattanut minua tän vuojen.  Kuuntelin sitä paljon viime syksynä Ylioppilasteatterin pääsykoeviikonloppuna. Soolotehtävässä käsittelin suhdettani kehoon: miten olin hävennyt sitä monta vuotta. Pyysin keholtani anteeksi - olinhan mokannut haavoittavalla häpeilylläni.
Pääsykokeissa päätin, että tänä vuonna hyväksyn kehoni ja huolehdin siitä.

Muutkin mokaa soi yössä ja tanssin vimmatusti. Siinä espanjalaisella kattoterassilla täyden kuun alla puolialaston ja känninen kehoni voi hyvin. Erittäin hyvin. Kiitos ensimmäinen aurinkolomani, kiitos Espanja, kiitos elämä!