Showing posts with label Vanhuus. Show all posts
Showing posts with label Vanhuus. Show all posts



Tänään olin jo puoli kolmeen mennessä ehtinyt käydä läpi lähes kaikki ikävaiheet käyttäytymisessäni.
Nukuin puoleen päivään kuin mikäkin teini, mutta aikuismaisesti totesin tarvinneeni lepoa. Luin Kevätpörriäistä ja olin kateellinen että Peppi vitosluokalta osaa kirjoittaa niin hyvin. Lähdin kouluun ja totesin siellä, että minulta puuttuu enää 27 opintopistettä tullakseni toimittajaksi.
Sähkömyyjä soitti ja pyydettyäni häneltä tarjousta soitin toiseen firmaan ja pyysin heiltäkin tarjousta. Aikuismaista!
Soitin äidille ja hän totesi opintopisteisiin että kappas saat tosiaan ammatin! Aloimme jutella verovähennyksistä ja lapsellisesti tulistuin heti äitin neuvoihin. Huusin kadulla: "EI! KO MIKÄ LAPPU MUN PITTÄÄ SITTE LÄHETTÄÄ VEROTOIMISTOON? Ei. Niin. NO sitä mie tarkoitin!" Iltapäivällä tulin kotiin ja totesin olevani riittävän vanha ja tarpeeksi taapero ottaakseni päiväunet. 



Koko kevään olen haastatellut ihmisiä heidän rakkauden ja intohimon kohteistaan. Tällä viikolla työkeikka osui omaan nilkkaan: esiintymistaidon kurssilla meidän piti puhua kameralle minuutin ajan meille tärkeistä asioista - rakkauksista ja intohimoista.

Puhuin mummista. 
Hän on yksi tärkeimmistä kasvattajistani. Mummi on muovannut itsetuntoani: hänen mielestään olen kaunis ja taitava.

Sanoin kameralle, että mummi on jo 83-vuotias ja haluaa jo kuolla. Ja että se on harmillista minun kannaltani.

Koulun jälkeen iltapäivällä menin vihdoin pesemään mummin parvekkeen, kuten olin luvannut. Mummin jalka oli kipeä ja hän makasi sohvalla. Jäin juttelemaan, ja kysyin mummilta olinko tulkinnut oikein: haluaako hän jo kuolla.

Mummi makasi sohvalla turkoosissa paidassaan, jossa lukee Kuntouimari, ja vastasi, ettei hän kuolla halua, mutta ei hänen oikeastaan ole enää pakko elääkään. Hänhän on saanut, tehnyt ja nähnyt jo kaiken. Mitä hänen vielä pitäisi tehdä?

Niinpä: mitä vielä? Mietin, mitä itse haluaisin vielä tehdä.

Muun muassa haluaisin:

● Kokeilla akupunktiota
● Viettää vanhuutta lapinkoiraa ulkoiluttaen
● Olla äiti ja hyvä kumppani
● Viettää kesän mökillä

Lista on mielestäni aika lyhyt. Elämäni on toivottavasti pitkä.
Pitää tehdä pidempi lista!






Maaliskuussa Perttu Häkkinen kirjoitti Nyt-liitteeseen vaikuttavan tekstin kuolemasta. Itkin aamukahviini sitä lukiessa. Kuolema tuntuu pahalta etenkin kun se ei saa olla hyvä. Sama pätee vanhuuteen.

Jos tässä joukkueita valitaan, en ole pelkästään elämän puolella. Ennen ajatellut niin, en ajatellut asiasta mitään. Sitten menin mukaan Kellariteatterin produktioon Heinäkuu - uusien laulujen ilta. Yksi treenikerta menin takapihan asvaltille istumaan ja kirjoitin sanat kappaleeseen Rouva hyvä, jonka Amy sävelsi. Taisin valitan puoleni silloin asvaltilla istuessa.

Rouva hyvä

Jalat painaa kuin tiiliskivet
Rouva hyvä, turhaan hiiviskelet
Mennään lepohuoneeseen,
siellä Marttikin jo torkahtelee
Nestetasapaino, ravinto ja vitamiini
Jos taas karkaisin
ne ei saisi mua kiinni
Valkotakeista lihavin vitsailee:
mikä maa mikä valuutta
On taas käytöksen hankaluutta
se kirjaa muttei sanoa tohi
kun oikein tahallani virtsaan ohi
Nämä täällä mua vain paapoo
Jos kiroan tai huudan ne alkaa vauhkoon
et osaa olla niin kuin aikuiset
häpeällistä että ikkunoihin syljeskelet
No entäs sitten: ruudut voi pestä
jos ei neiti paria klimppiä kestä
Jos avais ikkunan voisi sylki lentää alas kaaressa
Ei oo muuta tässä maatessa
Mitä sitten mitä se haittaa
jos ei mauton ruoka ala maittaa
Kaukosäätimen sylistä lykkään
teen mitä tykkään
Mä lähden kaupungille
ei ne mitään mahda sille!
Stockan kellon alle meen
ja kuvittelen hymysi uudelleen
Tanssin kanssa kolmen sepän
pian tunnen että elän
Mielessä kuva, yksi hujaus
Kun käytävästä kuuluu lupaus
kohta tyhjenee huone
hiljenee nainen ja vaikea luonne
No mitä te odotatte, tehkää jo myrkkyrohto
olen myöhässä ja on mennyt jo kaikki hohto
Käy katosta roikkuva tippaletku
tai lääkäreistä armollisin ketku
Kesällä kuolee enemmän
se on aina ollut niin
Helle tekee tehtävän
vie suloisiin multiin
Powered by Blogger.