Showing posts with label Opiskelu. Show all posts
Showing posts with label Opiskelu. Show all posts



Lupasin kerran pienenä itselleni, että lähden aina matkalle, kun siihen tarjotaan mahdollisuus. Olin ollut  matkalla, jolle en olisi aluksi millään jaksanut lähteä, mutta palannut sieltä vähän uutena minuna.

Olen palannut uutena Keravalta, Hangosta, Porvoosta, Torniosta ja Tampereelta, ja ymmärtänyt jotain uutta myös Suomesta.

Nyt olenkin haaveillut pitkästä road tripistä pitkin Suomea. Ihanille pikkureissuille olen päässytkin.
Mutta se the road trip puuttuu. Se jää väliin tänäkin kesänä, sillä aika hurahtaa kesäteatterissa.

MUTTA! Pääsin koulussa kurssille, jonka osallistujat muodostavat opiskelijaraadin Vuoden kaupunkilehti -kilpailuun. Tulen lukemaan monia eri kaupunkilehtiä eri puolelta Suomea. Aika siisti kurssi. Aika siisti "read trip".

Tänään aamulla tein töitä kotona ja telkkari oli auki vieressä. Tulin kuunnelleeksi kaikki TV1:n maakuntauutiset: Hämeen, Keski-Suomen, Pohjanmaan, Pohjois-Suomen... ja sokerina pohjalla  saamenkieliset uutiset, Yle Oddasat.
Uutisista välittyi, kuinka erilaista on eri puolilla Suomea. Vaikka Suomi on pieni maa, tuntuu että välimatkat ovat joskus ihmeen isoja.

Oivalsin, että jos oikea matka pitkin Suomea ei ole mahdollinen, voi matkan löytää läheltä median avulla.

Sohvaperunat  ja Poliisit ovat hurmaavia esimerkkejä tv-ohjelmista, joissa esiintyy hauskoja tyyppejä eri puolilta Suomea. Jännää, että voin omasta olohuoneestani Helsingissä katsoa, mitä tapahtuu poliisien työvuorossa Oulussa.

Voin hihittää, kun Sohvaperunoissa Soile ja Jorma katsovat Ensitreffit alttarilla -ohjelmaa keittiössään Rovaniemellä:
"Nuo ovat kaikkein rakastuneimpia, Viola ja Esa", sanoo Soile.
"Voikko hakea mulle yrjösankon tuohon..viehreen", toteaa Jorma.
"Noohh, heh, ole hiljaa..", toruu Soile lempeästi.

Suomi on ihmeellinen pikkumaa täynnä upeita, isoja ja monenkirjavia persoonia. Auto alle, telkkari päälle tai lehti eteen!



Nyt kun valmistuminen alkaa lähestyä, kysyy moni, mitä haluan valmistumistumisen jälkeen tehdä. Pohjavireeltään kysymykset ovat kohteliaita ja kivoja, mutta yhdessä köntässä ne tuntuvat jo ahdistavilta. Eilen minulta kysyttiin kaksi kertaa, mitä teen valmistumisen jälkeen. Tipauttelin ilmaan löperöitä lauseita: "Öö.. haen ehkä jotain pätkää, sijaisuutta. Tai.."

Illalla puoli kahdeltatoista istuin tätini keittiössä. Tätini kattoi iltapalaa pöytään ja kysyi takaani: "Mikä haluat olla?" 
Ensimmäinen ajatukseni: Ei helvetti. Nyt en jaksa miettiä. 
Käännyin tätiäni kohti. Hänellä oli kolme muumimukia käsissään. "Pikku Myy?"

Valitsin iltapalalle Pikku Myyn. 
Valmistumisen jälkeen en ehkä tee hetkeen mitään. 
Powered by Blogger.