Hyvään päähän

Olen harrastanut teatteria vuodesta 2006 ja tehnyt töitä eri teattereissa melkein yhtä kauan. Teatteri on parhaimmillaan ihanaa ja tekijälleen äärimmäisen kiitollista. Mutta on se myös hyvin kummallista ja yllättävää.
Me Naiset kirjoitti, mitkä asiat voivat yllättää kesken kesäteatterin. 

Päätin tehdä jutulle jatkoa.

  Yhdeksän asiaa, joita teatterikävijä ei tule ajatelleeksi

1)  Katsoja näkee näyttelijän... ja näyttelijä näkee katsojan. Katsojan näkee usein itse asiassa myös katsomon takana istuva tekniikkaväki. Ei jää siis salaisuudeksi, jos joku näprää kännykkää tai nukkuu katsomossa. Onneksi ei jää aina salaisuudeksi sekään, jos katsoja liikuttuu, nauraa tai eläytyy ilmeillä.  

2) Varauksiin ei voi luottaa
Moni lipun varannut tekee oharit. Varsinkin harrastajateatterit haluavat olla rentoja ja joustavia: liput yleensä maksetaan käteisellä vasta paikan päällä. Katsomo voi olla vain 25 paikkainen, ja jos 10 peruu, on katsomo jo tosi tyhjä. Loppuunvaratusta esityksestä voikin tulla pahasti takkiin ja ne katsojat, jotka olisivat halunneet tulla, menettivät mahdollisuuden. Kikka kolmonen: jos et pääse esitykseen, peru lippusi. Jos mahdollista: ajoissa!

3) Teatterissa ei tarvita hajuvettä
Oletko ikinä istunut teatterissa parfyymia lotranneen tyypin vieressä ja haukkonut henkeäsi? Tuo tyyppi voi olla keski-iän ylittänyt kulturelli rouvashenkilö tai pahinta axe-ikäkauttaan elävä teinipoika.  Se voi olla kuka vain. Älä ole tuo tyyppi.

4) Aplodit ovat osalle raskasta puuhaa
Aika usein katsojat eivät millään malta jäädä taputtamaan esitykselle, vaan pinkaisevat äkkiä ylös ja ulos, kun taputukset alkavat. Näyttelijä näkee sen juostessaan kumartamaan ja saattaa miettiä: "jaahas onko kiire kauppaan ennen yhdeksää? Kiva kun käväsit."
Toki joku aina juoksee viimeiseen junaan, mutta suurin osa taitaa olla laiskoja kiittäjiä. Aplodit ovat kiitos teatterintekijälle.

5) Näyttelijät voivat tehdä näkymättömissä mitä vain
Mitä tapahtuu kulissien takana? Näyttelijät tekevät punnerruksia, polttavat tupakkaa, yrittävät pissata hiljaa, vaihtavat vaatteita, juoksevat seuraavaan kohtaukseen, tuijottavat seinää, puhuvat parisuhteista, facebookkaavat... Kukin tavallaan.

6) Näyttelijät voivat tehdä mitä vain
Jos kyseessä on pieni (tai köyhä) teatteri, voi näyttelijä ollakin se, joka keittää kahvit väliajalle, pesee vessat ja luuttuaa lattiat. Ei siis ihme, jos pulla on hiukan ylipalanut tai kahvi laimeaa. Lipunmyyjäkin saattaa olla ensi kertaa myymässä lippuja. Nauti rosoisuudesta.

7) Esiintyjillä on omakin elämä
Näyttelijä on voinut tulla mummonsa hautajaisista, gynekologilta tai treffeiltä melkein suoraan lavalle. Oma elämä laitetaan sivuun samalla, kun roolivaatteita vedetään päälle. Varsinkin harrastajat esiintyvät, vaikka olisivat kipeitä. Ai miksi? Koska ammattiylpeys. Pahimmassa tapauksessa kulisseihin kiikutetaan oksennusämpäri, parhaimmassa tapauksessa kaikki näyttelijät ovat elämänsä kunnossa.

8) Kiitos riittää
Vaikka esitys olisi katsojien mielestä hirveän huono, on sen eteen raadettu useita tunteja.
Työryhmässä voi olla kymmeniä ihmisiä: ohjaaja, tuottaja, puvustajia, lavastajia, valo- ja äänimiehiä, ohjaajan assistentti... Jos tuttusi on lavalla, etkä voi silmiin katsoen rehellisesti kehua esitystä, riittää kun sanot esityksen jälkeen: Kiitos.
Turha kiemurrella kiusaantuneena.

9) Katsojana voi kehittyä
Sen sijaan, että mietit esityksen jälkeen, mistä pidit ja mitä inhosit, voit miettiä mitä näit ja koit. Silloin et juutu arvostelemaan, vaan pohdit kokemaasi. Vie myös adjektiivit hyvä ja huono uudelle tasolle,  ja sano miksi jokin oli hyvää tai huonoa.