Sunnuntaisin rentoudun aamiaisen äärellä ja lueskelen ihanasti lehtiä. #Lifeisgood #coffee #magazines. JEP. Ei todellakaan.

Sunnuntaisin ehdin lukea lehtiä ja ajatella. Siksi sunnuntaisin myös kiukustun.
Olen tilannut itselleni Kauneus ja terveys-lehden, koska se mielestäni tuntui suhtautuvan kauneuteen järkevästi, ja nyt kun nautiskelin aamiaista sen ääressä, totesin että olen tilannut itselleni tyystin väärän lehden. 

Numeron 3/2017 kannessa mallina on juontaja ja meikkaaja Sara Sieppi, jolta on kysytty itse jutussa, miten hän neuvoisi ihmistä, joka kärsii rumuudesta ja jos hän voisi valita yhden tavan kaunistaa itseään, minkä hän valitsisi.

Tai: "Sinua varmaan kadehditaan. Miten suhtaudut siihen?" Torniolaislikkana Sieppi vastaa, ettei ole huomannut sellaista. "En usko, että minua kadehditaan - no, korkeintaan miehestä", Sieppi vastaa.

Minulla alkoi kiehahtaa jo rumuus-kysymyksen kohdalla: ensiksikin se on kömpelö, en ymmärrä sitä. Vissiin sillä tarkoitetaan mitä voi tehdä jos tuntee itsensä rumaksi. Toiseksi: rumuus esittäytyy kysymyksessä sairautena, johon Sara Sieppi, koko kansan kaunotar, osaa antaa reseptin. 

Eniten juttu ärsytti juuri Sara Siepin itsensä vuoksi: juttu ei kerro mitään uutta hänestä ja sen päälle unohtaa, että Sara Siepillä saattaa olla muutakin ajateltavaa kuin seurustelu, kauneus, meikit ja poikaystävän paitojen järjestely värien mukaan - se kaikki on tullut selväksi jo hänen muusta esiintymisestään, esimerkiksi somessa. 

Journalismi, myös kauneusjournalismi, tuo kauneimmillaan asioista ja ihmisistä esiin jotain yllättävää. Jotain, mitä lukija ei ole tullut ajatelleeksi. Journalistin ei kuulu vähätellä haastateltavaa tai lukijaansa. Kauneus ja terveys tekee Sara Sieppi-jutulla molemmat. Pahinta on, että K&T unohti Sara Siepin aivot ja ajatusmaailman. Häneltä kysytään tyhmiä ja hänet esitetään tyhmänä.

Sieppi on toki brändännyt itsensä viihdemaailmassa viihtyväksi kauneusalan ammattilaiseksi, mutta se ei tarkoita etteikö hänestä voisi kaivaa esiin jotain uutta. Edes lukijan vuoksi.

Siepiltä kyllä kysytään, mikä on hänen salainen kykynsä. Harmi, että Sieppi itse kertoo kyvykseen siisteyden. Kaiken konmarituksen keskellä joka toinen lyyli osaa järjestellä paitoja. Olisipa hän itse ylistänyt itseään muilla tavoin, vaikkapa: "Minulla on some-osaamista ja bisnesvainua. Tiedän, miten saa 103 000 seuraajaa Instagramissa." Sen Sieppi olisi voinut sanoa. Mutta nainen usein vaikenee, toteaa kirjailija Tommi Kinnunen mainiossa kolumnissaan. 

Toimittaja Ulla Ahvenniemi, parhaita tietämiäni aikakauslehtitoimittajia, opetti harjoittelussa ollessani että kun hän tekee henkilöjuttua, hän lukee kaiken mitä ihmisestä on kirjoitettu ja miettii sitten, mitä ei ole kirjoitettu. K&T:n juttu ei ole laaja henkilökuva, joten ei voi olettaa että toimittaja olisi kaivanut kaiken Sara Siepistä.

Harmi silti, että juttu kertoo vain asioita, jotka voin katsoa itse Siepin profiilista Instagramista.




Haapaniemen pysäkillä seisoo valkotakkinen nainen. Ratikka kutosesta jää naista puolet pienempi nainen, jolla on musta takki. Mustatakkinen nainen hamuaa kohti penkkiä, istuu ja koskettaa sormillaan valomainoksen reunaa kuin etsien sieltä jotain.

Seisova nainen kuuntelee Yle Areenasta Marja Hintikan haastattelua unelmien tavoittelusta, mutta mustatakkisessa naisessa on jotain outoa ja valkotakkinen nainen ottaa kuulokkeet korvista.

"Onko sulla kaikki hyvin?"
"On. Enks mä näytä siltä."
"---"
"No mä oon vetänyt essoja. Näytänks mä siltä?"
"No..Sä vaikutat poissaolevalta."
"Kato mua silmiin ja sano näytänkö mä siltä että oon aineissa. Sano miltä mä näytän."

Valkotakkinen nainen kumartuu mustatakkisen naisen kasvojen eteen. Hän jännittää kroppaansa, koska ei tiedä, onko viisasta kumartua ja varautuu johonkin, vaikka ei tiedä mihin. 
Mustatakkisen naisen ripset ovat kauniit. Ne kurouttautuvat omiin suuntiinsa. Posket ovat pyöreät ja iho pehmeän näköinen. Silmät ovat utuiset. Silmistä sen näkee.

"...Näytät sä. Mä oon pahoillani."
".... Mut heitettiin ulos ratikasta kun mä oon sen näköinen että oon niin aineissa. Ärsyttää että pitää oottaa seuraavaa."
"Kohta tulee seiska... Pärjäätkö sä?"
"Joo.... Ärsyttää vaan..."

Valkotakkinen nainen miettii, pitääkö nyt jäädä tähän tai sanoa jotain. Sano jotain.

"Mukavaa iltaa."
"Joo."

Powered by Blogger.