Hyvään päähän

Eilen Kellariteatterin jäsekokouksessa Tytti näytti videotykillä ihania kuvia kuluneelta vuodelta.
Hän oli tehnyt hienon, ilmeikkään ja liikuttavan koonnin kuvista. Mie muistin, että mullakin oli katsomatta ne muuttokuvat. Vähän vajaa vuosi sitten muutin pois Herttoniemestä, jossa olin rakastanut asua vuodesta 2009.

Muutto pois sieltä tuli niin yllättäen, etten oikein pakkaamispaniikissa ehtinyt kunnolla fiilistellä ja hyvästellä ensimmäistä omaa kotiani, joten päätin kuvata muuttokaaosta. Voisin sitten surra myöhemmin, jos olisi tarvetta.

Ei ole tarvetta surra. Mutta tekee hyvää hyvästellä.

Minusta on tylsää nähdä sisustusblogeissa kuvia kodeista vain parhaimmillaan. Siksi esittelen sotkuisuuteni pahimmillaan: miltä näyttää koti, kun sen omistaja käy töissä, treeneissä ja koulussa sekä pakkaa elämäänsä pahvilaatikoihin parin viikon varoitusajalla.

On hassua, miten kaikki tapahtuu aina rytäkällä samaan aikaan. Kun muutin Herttoniemeen 2009, pääsinkin samalla viikolla Kellariteatteriin ja aloin ravata treeneissä harva se ilta.

Ja viime syksynä muuttopäivän päätteeksi lähdin esiintymään Ylioppilasteatterille. Kaaosta pitää kai vain kestää.

Ensimmäinen kuva, 2009. Muutto Hakunilasta Herttoniemeen.

Koti ennen kaaosta.

Muuttotieto on tullut: kaaos saapuu hitaasti

Kaaos alkaa jo kunnolla iskeä... ja on pian täysissä voimissaan.

Ja jotenkin kaaoksen keskellä onnistuu työskentelemään

Kaaokseen auttaa, kun vie tavaraa pois.

Viimeisenä sunnuntaina Herttoniemessä ystäviä kävi kylässä, ja pienin heistä otti ilon irti kaaoksesta. Luvalla vieläpä.

Ja lopuksi ensimmäinen yö uudessa kodissa glitterkuusen kanssa.