Hyvään päähän

Olin matkalla Kellariteatterin pääsykokeisiin hakijoiden lenkittäjäksi klo 7.30 lauantaiaamuna. Istuin bussissa päälläni kirkuvan pinkki tuulitakki ja sylissäni pellillinen piirakkaa pääsykoeraadille. Naamani oli kuin norsun... no. Sillä. Olin nukkunut huonosti, en ehtinyt syödä aamiaista ja olin melkein jo myöhässä pääsykokeista.

Vastapäätä istunut parrakas mies alkoi nauraa ja hihitteli: "Uuninpelti! Harvoin näkee kenenkään kantavan tuollaista mukanaan."

Selitin, että pelti on niin kätevä, ei tarvi siirrellä piirakoita mihinkään. Mies jatkoi nauramista ja minuakin alkoi naurattaa.

Sitten mies voivotteli bussin kuumuutta. "Toivoin, että täällä olisi ollut kylmempi!" Mies kertoi asuvansa puolet vuodesta Kreikassa.
"Kun persut sai vaalivoiton, päätin lähteä."

Suuni loksahti auki: lähtikö joku oikeasti persujen voiton takia. Sitten bussi saapui asemalle. En ehtinyt kuulla miehen tarinaa loppuun.

Mutta hän ehti pelastaa päiväni. Ilo miehen tiellä pitää.