Hyvään päähän

Ihailen Eeva Kolun viehättävää, kaupunkilaiseleganssin täyttämää blogia Kaikki mitä rakastin. Sitä lukiessa tuntuu, kuin kävisi lyhyellä kaupunkimatkalla tai hyvän ystävän kanssa sievässä kahvilassa.

En itse handlaa nuoren kaupunkilaisen eleganssia kuten Kolu. Ainoa meitä yhdistävä asia on, että välillä flunssa kaataa sänkyyn. Silloin tällöin hänkin kirjoittaa olevansa Nessuvuoren valtiatar.

Mie tulin sunnuntaina kipeäksi ja aika pian olinkin kokonaan pois pelistä. Maanantaina iski migreeni, joka päätti löylyttää minua yhdeksän tuntia. Yksikään lääke tai mehuhuikka ei pysynyt sisällä ja lopulta poikaystävä vei minut päivystykseen hakemaan tujumpaa ja paremmin sisällä pysyvää lääkettä.
Ei ole sitä tunnetta voittanutta, kun kipu lakkaa. Kun huomaa: ei satu enää.

Tiistaina alkoi olla jo vähän parempi olo ylipäätään. Tosin ei niin hyvä, että olisin halunnut mennä esittämään kesäteatteriesitystämme. Mutta. Vaikka. Vaikka se on tyhmää kuin mikä, repii itsestään energiaa esiintymiseen, kun tietää lippuvarauksia olevan sen 250.

Matkalla esitykseen pidin itseäni virkeänä piirtämällä sarjakuvamaisia hahmoja. Aiheita ei tarvinnut keksiä.

Olen pitkästä aikaa alkanut piirtää, tosin uudella välineellä: kosketusnäyttökynällä
Jos joskus seuraavassa elämässä minusta tuleekin Mauri Kunnas, on ensimmäinen teokseni nimi Flunssahuushollin hirviöt.

Kun nyt keskiviikkona pienen reipastumisen jälkeen sain räkäisen ja melkein itkuisen yskäkohtauksen Alepassa, voin todeta että sänky on mun place to be ja Flunssahuushollin hirviöt olisikin yhden teoksen sijaan kirjasarja.