Hyvään päähän

Kohtasin hurmaavan asiakkaan. Aidon, lämpimän ja hersyvän naistoimittajan.

"Tuleeko normaalihintainen lippu?"
"Mulla ois pressikortti."
"Meillä ei valitettavasti saa pressilippua, jos ei ole tekemässä juttua. Onko muita alennuksia?"
"Ei. Tai oon mä vähän työtön."
"Vähän? Oletko työtön siis?"
"No. Olen. En vain osaa sanoa sitä."
"Okei... Ikävää. Mä valmistun toimittajaksi jouluna."
"Älä valmistu. Ei kannata. Tai hanki jokin muukin työ."
"No.. mä oon hankkinut teatterialalta töitä. Ei kauhean fiksu veto."

Sitten me naurettiin.
Ja samalla molempia kylmäsi.

Kylmää ja lämmintä. Sekaisin ja vuorotellen. Eilen moni mun ystävä kävi viimeisellä luennollaan ennen valmistumista, mikä ihana onnen läikähdys! Eilen yksi ystävä kävi pääsykokeissa. Tänä keväänä moni tippu ja moni pääsi jatkoon pääsykokeissa. Ihan helvetillistä surun ja onnen sillisalaattia.

Tähän ei ole mitään ytimekästä, viisasta tai lohduttavaa loppukaneettia. Syödään vissiin vaan sitä sillisalaattia.